Tervetuloa MOKien maailmaan!
Mok, moko, mono, moksu... Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Tässä blogissa käytetty lyhenne MOK viittaa monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin.
Perusopetuksen uusin opetussuunnitelma esittelee suomalaisille kouluille monialaisen oppimiskokonaisuuden idean. MOKille asetetut tavoitteet liittyvät kansainväliseen keskusteluun koulujen kehittämisestä oppiviksi yhteisöiksi, jotka oppiainekohtaisen sisällön hallinnan rinnalla edistävät 21. vuosituhannen taitoja ja korostavat oppilaiden osallisuutta, autonomiaa ja aktiivisuutta. Tavoitteiden tärkeydestä tuskin kukaan on eri mieltä. Keskeinen kysymys on kuitenkin, miten MOKeja tulisi käytännössä suunnitella, toteuttaa ja arvioida.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus julkaisi vuonna 2020 raportin Näkymiä OPS-matkan varrelta – Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden 2014 toimeenpanon arviointi. Yksi keskeisistä kehittämissuosituksista on MOKien merkityksen ja tavoitteiden selkeyttäminen. Raportissa todetaan opetussuunnitelman mukaisten MOKien suunnittelun ja toteutuksen olevan hyvällä alulla: kokonaisuuksien laatiminen on lisännyt yhteistyötä ja -suunnittelua sekä osallisuutta. Haasteena kuitenkin on, että paikalliset tulkinnat normeista vaihtelevat eikä kokonaisuuksia aina rakenneta opetussuunnitelman sisältöjen ja tavoitteiden pohjalta tehden näkyväksi eri oppiaineiden välisiä yhteyksiä. Käytännöt, joissa kokonaisuudet eivät pohjautuneet oppiaineiden sisältöihin ja tavoitteisiin ja joissa kokonaisuuksien merkitystä ei käsitelty ennakkoon oppilaiden kanssa, johtivat kokemuksiin ”höntsäilystä”, ylimääräisestä työstä ja liiallisesta ajankäytöstä eri oppiaineiden tunneilla.
Tämän blogin tavoitteena on kirkastaa ja saattaa yhteen monialaisten oppimiskokonaisuuksien teoriaa ja käytäntöä.
MOKien laatimista voidaan verrata smoothien valmistamiseen. Huolellisesti valittuja oppiaineksia yhdistämällä syntyy ravitseva ja maistuva sekoitus. Yksittäisten ainesten sekoittaminen ei vaikuta niiden ravinteikkuuteen, mutta toisinaan omena, kurkku ja selleri – kuten matematiikka, musiikki ja historia – saattavat maistua kiinnostavammilta yhdessä. Oppiainekset voidaan edelleen nauttia enimmäkseen erikseen, mutta kerran tai pari lukuvuodessa on mietittävä myös sitä, millaisen sekoituksen tarjoamme oppilaille. Jos valmistamme smoothien sen kummemmin suunnittelematta ja jääkaapista löytyviä tähteitä sattumanvaraisesti yhdistellen, saattaa lopputuloksesta tulla epäterveellinen tai mauton. Siksi tehtävänämme onkin kehittää MOKien reseptiikkaa ja pohtia eri ainesten tarkoituksenmukaisia yhdistelmiä ja mittasuhteita.
